Rohkeus ja nopeus ovat ainakin miesten maailmassa olleet aina ihailtuja ominaisuuksia: niillä esi-isämmekin pysyivät hengissä tiukkoina aikoina. Vaaran uhatessa onnistuttiin pääsemään pälkähästä rohkean ja nopean toiminnan avulla.
Digitalisaation murroksessa näillä samoilla ominaisuuksilla voivat pärjätä yritykset. Rohkeus tarkoittaa laskelmoidun riskin ottamista ja päätösten tekemistä, vaikka kaikki faktat eivät vielä ole tiedossa. Uhkarohkeus on riskeistä piittaamattomuutta ja nyt en tarkoita sitä. Nopeus yritystoiminnassa tarkoittaa tietenkin sitä, että suunnitelmissa on varauduttu toimimaan nopeasti ja tilanteen mukaan. Ei sitä, että suunnittelua laiminlyödään tai päätöksiä tehdään strategiasta riippumatta kiireessä. Tarkoitan ennemmin tulevaisuuteen valmistautumista niin, että uusien ratkaisujen kokeilemista varten ja käyttöönottoon on varattu resursseja –sekä ihmisiä että rahaa. Lisäksi päätöksenteko pitää olla delegoitu niille, jotka ovat asioista parhaiten perillä eli päätöksenteon vaatimat tiedot ovat hallussa.
Suurimmat tuottavuuden nousut on historiassa saatu ottamalla käyttöön uutta teknologiaa. Organisaatiot ottavat sitä käyttöönsä kuitenkin hyvin eri vaiheissa. Tätä on kuvattu S-käyrällä tai niin sanotun Bell-käyrän mukaisesti:
- suurin osa yrityksistä haluaa ottaa uusia asioita käyttöön vasta, kun riskit on minimoitu ja muut ovat kokeilleet ensin,
- vain alle 15 % yrityksistä etsii ja hyödyntää suoraan uusia teknologioita.
Käyttäytymiseen ja paikkaan S-käyrällä vaikuttavat organisaation toimintatapa, kulttuuri ja rakenteet sekä tietysti johtaminen.
Usein tiukkoina aikoina myös resurssien käyttöä tiukennetaan ja päätökset keskitetään ylemmäs organisaatiossa, jolloin yritykset tulevat hitaammiksi ja vähemmän rohkeiksi (=pienennetään riskiä). Uuden teknologian käyttöönotto muuttuu lähes mahdottomaksi, kun resursseja ei ole ja mikään ei etene. Miksi me olemme tiukkana aikana hitaita riskin karttajia, kun kaivattaisiin erityisesti rohkeutta ja nopeutta?
Olen itse esitellyt kuluneen vuoden aikana ohjelmistotuotetta, joka kymmenkertaistaa tuottavuuden parantamisen. Vaikka moni on innostunut tästä mahdollisuudesta, niin harmittavan moni organisaatio ei edes halua perehtyä kyseiseen innovaatioon, vaikka hyödyt olisivat ilmeiset. Vaikeina aikoina koetetaan vain sinnitellä vanhoilla työkaluilla ja uusia ideoita ei rohjeta edes käsitellä.
Onko taustalla samat syyt, miksi suomalainen autokauppa ei uudistu ja Finnair Plus -jäsenohjelma polkee paikallaan? Molempiin tilanteisiin löytyy kuitenkin maailmalta huikeita menestystarinoita. Suomalaiset pitävät itseään rohkeana ja ketteränä kansana. Annetaan sen näkyä ja toivotaan johtajilta rohkeutta ja nopeutta edistävää toimintaa, jolla tästäkin lamasta selvitään.
