Muutama viikko sitten sähköpostiin tupsahti Ari Hovilta uutiskirje analysoitavan datan tallennuksesta, en varmaan ole ainoa jolle se tuli. Siitä muistui mieleen useampikin viime kuukausien blogikirjoitus. Olen tähän koostanut niistä heränneitä ajatuksiani.
Tuntuu, että monen meistä, datan parissa työkseen puuhaavien, mielestä olisi taas hyvä puhua Hypen sijasta asioista niiden oikeilla, selkeillä nimillä. On paljon helpompaa keskustella, kun ymmärtää mitä kieltä kaveri puhuu. Puhutaan siis tietovarastostakin sen vanhalla hyvällä nimellä.
Ari Hovi antoi videoblogissaan tietovarastolle nimen data platform, tietoalusta. Se käy ihan hyvästä lempinimestä, pitäähän rakkaalla lapsella olla monta nimeä. Teknologiatoimittajat keksivät omia lempinimiään teknisistä ja milloin mistäkin markkinatilanteeseen sopivasta lähtökohdasta. Ja noilla uusilla teknologioilla, mallinnustavoilla jne. on varmasti paikkansa ja niillä saadaan parempia lopputuloksia. Yksi mainio asia on Dan Linstedtin kehittämä data vault, toinen on erilaiset automaatiotyökalut. Ja nyt kun nämä kaksi ovat löytäneet toisensa, odotamme innolla mitä tältä rintamalta tulemme saamaan!
Riippumatta siitä millä nimellä tietovarastoa kutsutaan, se ei poista sitä tosiasiaa, että kaikki vanha ja hyvä muuttuu, tietovarastotkin. Moni väittää tietovarastojen jopa kuolevan, mutta siihen minä en usko, eikä onneksi kaikki muutkaan, esim. Sean Hayward kyseenalaisti asiaa hiljattain.
Louhian blogissa taas kyseltiin, että tekeekö kukaan enää niitä tietovarastoja?
Varmasti tekee, mutta kun se ei ole muodikasta…
… ja siksi tietovarasto kätketään kaiken muun hömpän alle piiloon.
Itsekin myönnän syyllistyneeni tähän useasti, pahoittelen jos olen kommunikoinut epäselvästi ja koetan parantaa tapani tässä asiassa.
Tietoa ja tietovarastoja pitää hyödyntää, muuten tieto on turhaa.
Tähän onkin sitten työkaluja ja tekniikoita niin paljon, että huhhuh… kuka enää pysyy perässä mitä kaikkea uutta tulee sillä(kin) rintamalla joka päivä. Mutta pointtina on yleensä tiedon etsiminen ja hyödyntäminen, ei niinkään tiedon jemmaaminen vastaisuuden varalle. Liian usein valitettavasti näkee juostavan kilpaa hienojen työkalujen perässä, samalla unohtaen, että ainoastaan laadukas lähtödata mahdollistaa niiden hienojen (ja vähän huonompienkin) työkalujen todellisen hyödyntämisen. Jokainen edellä mainitsemistani kirjoituksista puhuu laadukkaasta datasta.
Ja tietysti tarpeet hyödyntää ja tuottaa tietoa eri tavoin kaiken tämän digisome-hässäkän keskellä kasvavat koko ajan, vähintäänkin ’ketterästi’…
Jotenkin tässä kokonaisuudessa pitää pystyä hallitsemaan, keräämään ja hyödyntämään oman toiminnan kannalta tärkeä data. Tietomassat ja niiden monimuotoisuus siis kasvavat jatkuvasti, samoin kuin tiedon käyttötarpeetkin.
Millä tässä ähkyssä siis pärjätään?
Pasi Jalonen tiivistää blogissaan postmodernista tietovarastosta hyvin sen että, kaikkien kukkien pitää antaa kukkia ja kaikille työkaluille on paikkansa. Se mikä toiselle on uutta ja ihmeellistä, on toiselle arkipäivää.
Jokaisen organisaation ja yksilön tarpeiden pitää ratkaista millä ja miten tietotulvan haasteita lähdetään ratkomaan. Se on pitkä matka ja mutkia tulee vastaan varmasti. Oikeita reittejä kohti päämäärää on useita, ja yleensä päämääräkin muuttuu matkalla.
Matka on tässäkin asiassa päämäärää tärkeämpi, kannattaa siis varmistaa itselleen hyvä kumppani oppaaksi ja hyvät välineet matkantekoon.
