Kesäloman missio ja visio, tehty fiilispohjalta ja vanhoihin kokemuksiin pohjautuen eli perinteisellä ’näin on aina ennenkin tehty’ -menetelmällä. Omalla kohdallani se oli nauttimista purjeveneessä kiireettömyydestä, luonnosta, vapaudesta sekä toivottavasti myös auringosta ja lämmöstä (Suomen kesä, tiedäthän…) yhdessä läheisten kanssa.
Lomapurjehdus tapahtui muutaman päivän pätkissä, koska miehistön jäsenet vaihtuivat useasti. Tätä varten piti löytää satamat, joihin pääsee omalla autolla tai bussilla ja välillä piti päästä myös täydentämään jääkaappia. Siinä olikin sitten strategia kesäloman vision ja mission toteuttamiseen.
Strategian suunnittelussa pitää hankkia ja analysoida tietoa toimintaympäristöstä, lomalla lähinnä saariston kauppojen ja satamien sijainneista sekä väylistä, julkisista liikenneyhteyksistä sekä aikatauluista ja tietysti sääennusteista. Analyysi satamapaikkojen välisistä etäisyyksistä, ennustetuista tuulista ja säästä sekä jääkaapin tyhjenemisvauhdista määritti tarkemmin ne puitteet, joissa matkaa lähdettiin tekemään. Ja toki piti tehdä myös vaihtoehtoisia suunnitelmia, aina voi yllättää ukkonen tai kovat tuulet juuri sieltä ’väärästä’ suunnasta.
Lyhyemmän tähtäimen suunnittelu muodostui miehistönvaihtosatamien ja -aikataulujen selvittämisestä sekä joka-aamuisesta ”minne tänään mennään” -suunnittelusta. Tätäkin varten tarkistettiin säätiedotukset, erityisesti tuulen suunta ja tietysti auringonpaistetta ja lämpöäkin katseltiin. Myös miehistön määrä, kokemus ja osaaminen piti huomioida, miehistöä kun oli vaihtelevasti viidenkymmenen vuoden ikähaarukassa, toiset ensimmäistä kertaa purjeveneessä tai merellä ja toiset kymmeniä vuosi purjehtineita.
Suunnitelmaa tarkennettiin joka päivä säätilan ja tuulen muutosten, miehistön jaksamisen, yms. tilanteiden mukaan. Tarkentamiseen osallistuivat kaikki mukana olijat. Tarvittavia tietoja saatiin ympäristöä havainnoimalla, keskustelemalla, karttaa tutkimalla, jne. Kaiken tämän vaikutuksia matkasuunnitelmaan analysoitiin ketterästi ’lennossa’ pitkin päivää ja tarvittaessa suunnitelmaa muutettiin.
Joka ilta päästiin jonnekin, välillä sinne minne aamulla suunniteltiin menevämme, välillä taas jonnekin aivan muualle. Mutta aina saavutettiin alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna parempi päämäärä, koska matkan aikana olosuhteet muuttuivat ja alkuperäiset suunnitelmat vanhenivat.
Päivittäinen toiminta purjeveneessäkin koostuu pienistä tehtävistä ja rutiineista, joita jaettiin miehistön kesken kunkin kykyjen mukaan. Osa tehtävistä oli tekijöilleen aivan uusia, osalle vanhaa rutiinia. Tottumattomammille opetettiin kädestä pitäen esim. miten keulaköydet irrotetaan ja minne ne matkan ajaksi laitetaan tai miten venettä ohjataan ja mitä mittarit näyttävät. Opiskelua tapahtui jatkuvasti kokeneempienkin matkalaisten kesken. Kaikille löytyi uusia tilanteita ja olosuhteita. Yksi parhaita juttuja purjehduksessakin on, että tästäkään hommasta ei ikinä voi osata kaikkea.
Liikkeelle lähtiessä pohdittiin, miten helpoiten päästään pois rannasta ja samalla varmistetaan, ettei kolhita naapuriveneitä. Miten tuuli juuri siinä kohdassa, juuri sillä hetkellä, painaa veneen kyljestä mihinkin suuntaan, miten peräpoiju irrotetaan helpoimmin, jne. Pieniä detaljeja, nippelitietoa, jota saatiin ympäristöä ja tuulimittaria seuraamalla. Näiden yhdistelystä ja ad hoc -analyysista syntyi suunnitelma kipparin päässä, jonka mukaan miehistö sai toimintaohjeet ja niiden mukaan toimimalla päästiin turvallisesti liikkeelle.
Kun aloittelin purjehtimista, analyysit olivat mitä olivat ja niiden pohjalta ohjeiden täsmällisyydessä ja oikeellisuudessa oli paljonkin toivomisen varaa. Mutta kokemus tekee asiantuntijoita, osaaminen karttuu ja mahdollistaa tässäkin hommassa nopeamman olosuhteiden ja tilanteen analyysin sekä reagoinnin ja toimenpiteiden suunnittelun sekä toteutuksen.
Matkan aikana etenemiseen liittyvät toimenpiteet ja rutiinit liittyvät pääasiassa veneen sijaintiin, tuuleen sekä purjeisiin. Helpon ja yksinkertaisen kuuloista. Käytännössä liikkuvia osia on kuitenkin paljon, jo pelkkä yhteisen kielen ja ymmärryksen löytäminen on usein haastavaa.
Mihin suuntaan ajetaan? Joko vaihdetaan halssia? Luovitaanko vai kryssitäänkö? Tuuli kääntyy! Miten purjeet nyt säädetään? Tuulenpuuska! Säädä genuaa tiukemmalle! Aurinko häikäisee! Väistääkö vastaantulija? Mitä nuo tikut meressä tekee? Miten matalaa tässä on? Nälkäkin tulee, mikä tuo saari on? Miksi tuolla on valkoinen kivikasa? Miksi tuulimittari on tuossa asennossa? Tuolla on hylje! Mitä nuo langat ovat purjeessa? Kiristä skuuttia! – siis tota köyttä! – eiku se toinen! – se punainen köysi! Löysää sitä toista köyttä!
– tätä listaa voisi jatkaa pitkään.
Havaintoja tekemällä ja tilanteita ratkomalla saadaan purjeet pullistumaan, miehistö voimaan hyvin ja matka joutumaan. Mitä enemmän kokemusta kipparilta löytyy, sitä enemmän asioita pystyy huomioimaan ja analysoimaan, sekä sitä pienempiin detaljeihin voi tarttua ja todella optimoida suorituskykyä. Onneksi aloittelijakin pääsee helposti eteenpäin informaatioähkystä ja liikkuvien osien määrästä huolimatta. Purjehduksesta voi nauttia, vaikka kaikki ei olisikaan viimeisen päälle säädetty.
Suunnittelua, tiedon keruuta ja analysointia, päätöksentekoa, osaamisen kehittämistä, yhteistä ymmärrystä, rutiineja, reagointia ja tilanteista nauttimista – samoilla jutuilla kuin päästiin lomilta kotisatamaan, saadaan syksyn aikana ’työlaivakin’ menemään entistä paremmin oikeaan suuntaan!
